Uusi päivä, vanha paska

Heräsin sitten tähänkin päivään. Valitettavasti.

Aamu alkoi itkulla. Viimeinkin, olihan sitäkin jo odotettu. Sitä hysteeristä pillitystä kesti jotain puoli tuntia, kunnes suutuin itselleni. Huusin ja raivosin makkarissa, hakkasin nyrkeillä sänkyä ja toivoin, että seinät olisivat pehmustetut. Se toive oli turha, otsassa on nyt kuhmu. Ja vasen silmä ei näe kunnolla, mutta se ei johdu mistään omista tekemisistäni. Kait. Se vain oli herätessä jo kipeä ja punainen ja sumea pieneltä näkökentän alueelta.

Olohuoneessa olikin sitten jo hillittömän hauskaa. Siksi, koska mieheni pelasi tietokoneella ja joi kahvia. Totesi vain, että: "Huomenta, kulta." Mua alkoi naurattaa tilanteen absurdius. Miksi ihmeessä mieskään korvaansa lotkauttais, täähän oli aika normiaamu. Oli se kuitenkin pamit nostanut valmiiksi esille.
Oikein hyvä mies.

Muuten tässä päivässä ei olekaan ollut mitään mainitsemisen arvoista. Muistaakseni.