Niin mikä toinen puoli?

Mietin tässä vielä tämän blogin otsikkoa. Se toinen puoli; Yksi ihminen, kaksi mieltä.
Tekstit eivät ole hirveästi viitanneet sinne suuntaan, taikka valottaneet otsikkoa sen enempää.

---

Suurimman osan ajasta nykään olen juuri sellainen, kuin olen kirjoittanutkin. Masentunut, syrjäänvetäytynyt, elämästä irrallaan oleva, synkkämielinen... Mutta osan aikaa olen kuitenkin aivan toinen. Olen erilainen silloin, kun pitää olla. Eli silloin harvoin, kun tapaan ihmisiä; kavereita, perhettä, uusia tuttavuuksia. Silloin annan itsestäni ulospäin vahvan ja itsevarman kuvan. Olen hauska, iloinen ja pirteä. Elämäni on hirveän mielenkiintoista ja elän parasta aikaa. Joskus jopa tunnen olevani noita asioita oikeasti, edelleen.
En kuitenkaan suoranaisesti valehtele. En vain kerro tai näytä tiettyjä asioita. Kaikkihan me teemmä tätä joskus. Minulle se on normaalia, aina. Muiden, kuin mieheni, seurassa lasken eteeni paksun verhon, joka erottaa senhetkisen minän siitä toisesta. Ja joskus teen sen miehellenikin.
En vain kestä sitä, että he näkisivät minusta sen toisen puolen.

Tosin joskus, huomaamattai tai harvoin jopa tarkoituksella, raotan verhoa hieman ja päästän ihmisen lähemmäksi. Enkä useimmiten kadu sitä jälkeenpäin, vaikka toisin voisi ehkä luulla.
Kuitenkin haluaisin olla ns. oma itseni aina. Mutta en tiedä, että kumpi puoli minusta on se pohjimmainen minuus. Aiemminkin olen tätä pohtinut, toin tekstin tännekin, aiempaan postaukseen. Toisaalta taas olen jo niin tottunut tähän kahden roolin (? ei ehkä sopivin sana) pitämiseen, että en tiedä osaisinko edes luopua toisesta.
Ja miten minun sitten kävisi? Ei kai kukaan haluaisi viettää aikaa enää kanssani, jos olisin aina se ihminen, joka blogissanikin olen? Enkä myöskään halua aiheuttaa läheisilleni turhaa huolta. Jossain minussa, syvällä, kaukana, on ehkä vielä ihan pienen pieni toivonkipinä siitä, että selviän vielä. Että kaikki on vielä joskus hyvin.
Muutenkin ehkä parempi, että ihmiset eivät tiedä minusta läheksään kaikkea.

Ehkä. En tiedä. Toisaalta taas tämä toisen puolen pitäminen on hyvin raskasta. Mutta tuntuu, että ei ole paljoa vaihtoehtoja.